Hei, mä oon Mira. Jos me oltaisiin nyt henkilökohtaisella valmennustapaamisella ja istuttaisiin alas kahvikupin ääreen, mä en aloittaisi kertomalla sulle mun titteleistä tai koulutuksista. Mä kysyisin sulta ihan ekaksi: “Mikä olis parasta mitä voitais saada aikaseksi?”

Koska mä muistan sen tunteen, kun elämä näytti ulospäin tosi hyvältä, mutta sisällä oli se hiljainen pieni ääni, joka kuiskasi koko ajan, että “mä tiiän, että musta on suurempaan, mutta en tiiä vielä mitä se on.”

Mulla oli vakituinen työ personal trainerina, selkeä arki ja jatkuva varma tulonlähde. Kaikki näytti siltä, että mun piti olla tyytyväinen. Mutta samaan aikaan mun sisällä oli olo, että jotain puuttuu. Että mä en elä ihan täysillä. Että mä elän vähän niin kuin jonkun toisen kirjoittamaa tarinaa.

Mä yritin aika pitkään hiljentää sen äänen. Mutta oikeasti, kun jokin sisällä tietää, se tietää. Ja lopulta sitä oli pakko kuunnella. Mä kutsun tätä " NVR- tilanteeksi eli "NYT VIT*U RIITTÄÄ!" ... Tiiät ehkä tunteen.

Kun olo kävi sietämättömäksi, mä irtisanouduin mun vakituisesta työstä, laitoin mun kodin vuokralle, myin lähes kaiken irtaimiston, pakkasin elämäni matkalaukkuun ja muutin Espanjaan. Se oli elämäni pelottavin ja samaan aikaan vapauttavin päätös. Ja se muutti kaiken. Ei yhdessä yössä, vaan askel kerrallaan. Aina vähän lisää kohti sitä, mikä tuntui enemmän omalta.

Ja siitä alkoi sellainen vaihe, jossa mä annoin itselleni luvan pysähtyä, tutkia ja rakentaa elämää vähän kerrallaan uudelleen. Ei muiden odotusten tai järkiperäisten suunnitelmien mukaan, vaan sen mukaan, mikä tuntui sisältä käsin oikealta. Mä aloin kokeilla arjessa, mikä oikeasti auttaa jaksamaan, mikä lisää selkeyttä ja keveyttä, miten oma olo vahvistuu ja miten suunta pysyy mukana silloinkin, kun elämä ei ole mitenkään erityisen ihmeellistä vaan tavallista ja keskeneräistä. Se ei ollut mikään suuri hyppy vaan enemmänkin sellaista pala palalta tapahtuvaa avautumista ja kotiinpäin kääntymistä.

Samalla hakeuduin koulutuksiin ja valmennuksiin, jotka auttoivat ymmärtämään kokonaisuutta syvemmin: mielen ja tunteiden yhteyttä, kehon kuuntelua, palautumista, muutoksen psykologiaa ja sitä, miten oma tahto ja suunta rakentuu sisältäpäin. Psyykkinen valmennus, hyvinvointi ja ravinto, jaksaminen, motivaatio ja oman elämäntavan rakentaminen alkoivat limittyä toisiinsa. Ei niin, että mä etsin yhtä oikeaa tapaa, vaan niin, että aloin nähdä, mitä todella tarvitaan, jotta muutos on lempeä ja samalla kestävä.

Vähitellen siitä muodostui tapa elää ja toimia. Ei puristamisen kautta eikä sillä ajatuksella, että pitäisi olla parempi, tehokkaampi tai valmiimpi. Vaan sillä, että oppii kuulemaan itseään selkeämmin ja kulkemaan sen mukaan, mikä tuntuu aidosti omalta, luontevalta ja totta.

Ja sitä kautta syntyi Unelmat Todeksi™ -metodi. Ei yhtenä yksittäisenä oivalluksena tai valmiina ratkaisuna, vaan vähitellen, askel askeleelta, kun aloin kuunnella itseäni ja elämää vähän tarkemmin. Se kasvoi niistä hetkistä, joissa huomasin, että silloin kun en yritä todistaa, suorittaa tai olla mitään muuta kuin se kuka olen, elämä alkaa hiljalleen keventyä ja järjestyä uudella tavalla. Että kun arki mahtuu taas omaan kehoon ja mieli saa tilaa hengittää, alkaa syntyä suunta, joka tuntuu aidosti omalta. Ei suurena mullistuksena, vaan sellaisena hiljaisena, varmana tunteena: tämä on se elämä, mitä minä olen tullut elämään.

Unelmat Todeksi™ -metodi ei lupaa nopeita muutoksia tai täydellistä päätöstä yhdessä päivässä. Se ei perustu puristamiseen, tahdonvoiman pakottamiseen tai siihen, että pitäisi olla jotenkin valmiimpi. Se perustuu siihen, että opit palaamaan yhä uudelleen siihen, mikä on sinulle totta. Ja kun se sisäinen yhteys alkaa vahvistua, elämä ei tunnu enää siltä, että kaikki täytyy pitää kasassa yksin tai pinnistää itseään eteenpäin. Suunta kannattelee, koska se tulee sisältä.

Ja silloin tapahtuu se hetki, jonka toivoisin jokaisen kokevan edes kerran elämässään: että huomaa elävänsä sellaista elämää, joka tuntuu omalta, ei kenenkään muun määrittelemältä. Kaikki se, mitä haluaa, on mahdollista ja, että on lupa valita ihan eri tavalla kuin ennen.

Ja juuri siksi mä teen tätä. Koska mä uskon, ettei kukaan ole täällä elääkseen puolittaista elämää.

Unelmat kuuluu tehdä todeksi.